Tutkielma takanlämmön vaikutuksesta pienen kissan uneliaisuuteen

Ihan pakko laittaa valokuvarypäs Pirpsusta. Se oli niiiin suloinen unimato päivänä eräänä. Miten nuo korvat kertoo rennosta olosta. Kyllä se uuninpankko on kissan lempipaikka.













Kauempaa otettu kuva kertoo sen, että uudesta heijastintakissaan keekoileva bokseri ei lämpöä rakastavaa kissalaista paljoa hetkauta.

Tilkutin kotiutuu

Nyt toiselta munitusreissulta palannut Tilkku Pinpetti Pirputin on osoittautunut mainettaan paremmaksi. Alun kepeän luimuilun tilalle on tullut diivamainen itsevarmuus. Hän, takkatulen kuningatar astelee ruttunaamaisen ruman koiran silmien alta omalle paikalleen lämmittelemään. Omasta mielestään kulman kovin kunditiimi seuraa perässä, jos ukkoutuvia herroja huvittaa.

Meistä Tilkun kanssa on tullut kaverit. Minua leivotaan ja minulle kehrätään. Onnellinen nainen siis minä. Miehen kissa tuo silti on. Frans von Ranskanpulla, minun pikku Ransu on taas omalaiseni. Lauli, rakas suklaa on kaikkien omien palas kaveli, mutta nuorimman pojan ystävä. Mauno on omasta mielestään ruma kissa, josta vielä jonain päivänä sukeutuu soikkalainen itämainen tai siamilainen bokseri.

Tilkku takkailee.





Ransu ihan vaan kellahti siihen käden päälle nukkumaan. <3



Poika teki Laulille oman pesän.




Kuutiopää sai oman pesän. Näyttää tykkäävän kovasti. Pieni.

Kahden ystävyksen onnellinen lämmittelyhetki.

Keskiaukeaman tyttö

Siveästi hattu päässä Hesarin Nyt-liitteessä. Mielissäänhän tuo on ilmeestä päätellen! Ahhahaaahaaa!

Veltto kissa

Syys saa ja pienen kissan varpaita kipristelee. Mukava paikka lämmittelylle on ihmistoverin haaroväli. Uneksivaa, pahaa aavistamatonta henkilöä lähestytään hiipien. Peiton kulman alle livahdetaan ja asetutaan mykkyräksi polvitaipeeseen... Sitten ojennaudutaan täyteen pituuteen ja työnnetään etutassut suorastaan persvakoseen. Kyllä siinä kirvoittuu spontaani huuuuiiihh-huokaisu. Kamalinta koko jutussa on se, että herätessään kuvittelee liiskanneensa otuksen, koska kärähdettyään se ruskea hekkolepakko heittäytyy täysin veltoksi ja aivan selvästi h y m y i l e e. Eli iilimatoa ei meinaa saada kulumallakaan sieltä haaroista pois. Varsinkin kun sivistynyt simsetti pelaa aikaa esittämällä suloista käpertyjää. Kas kun pyörähti juuri käden päälle.

Onneksi tämä matoutuminen on aika harvinaista, sillä todellisinta rakkautta on jakaa tyyny ja peitto oman ihmisen kanssa.

Bingobangobongo, kyllä meillä raikaa kongi...

Paitsi että raikaa vaan ukkokullalla. Minä olen vapaalla ja ihan yksi kotosalla.

Kissaelämää sekoittamaan on saapunut herra koiranen (jo viime syyskuussa). Rauhallisen reipas bokseripoika. On siinä hienoilla herroilla ihmettelyä. Frans Armas Karvavarvas on ainoa, joka vakavissaan on tutustunut herra koiraseen.



Tilpert-neiti on siirretty pakkomunituslaitokseen, tosin on ihan vapaakulkuoikeudella, ei siis häkkimunia tiedossa. Kissa kesäheinä päätti, että jos lisäännytään, niin se tehdään sitten harkitusti valituissa paikoissa (glamourtähdetkin menee yksityisiin superhienoihin sairaaloihin synnyttämään). Mikä tekisi hienohelmasta muka muita tähtösiä huonomman. Hän ei todellakaan juokse päivää enempää missään koiria kuhisevassa tuvassa. Pyh sille.


Annettakoon siis Tillille sievä lisänimi TilliTuksuTilkkulainen. =)



Oikeasti meillä on valikoitunut loistavat kasvattajat näille elukoille. Siellä on Tilpan hyvä olla masua kasvattamassa. *syän*

Kissinpentuja..


Voi näitä apinoita.


Teemana on vesileikit kaikissa hassuissa muodoissa. Ainahan nuo ovat mukana roikkumassa saunareissulla. Franssu tulee saunaan, Lauri istuu pesukoneen päällä ja Pirkko istuu komeron alla. Mukaan on kuitenkin pakko päästä.

Eilenkin Rankku tuli huudon kanssa toiselle lauteelle. Kun muistan varoittaa löylynheitosta (yksikertaisesti kertomalla sen ääneen), ei se edes hätkähdä sihauksesta.
Mäkihyppykisan aikana viritimme keskelle olohuoneen lattiaa ison vesipaljun ja sinne pallo ja uppokilpikonna uimaan. Voi sitä iloa! Pirkko tyytyi katsomaan vierestä, kun Laten ja Ransku kalastivat. Siamilaisten hommmaa se selvästi on, koska Ransu ainoana kaivoi pohjasta kilpparin. Vettä oli kuitenkin 15-20 cm.

Leuka kutiaa.


Itämaista.

Levolla.

Itämaiset kinttuset eivät joutaneet kuviin, vielä. *Virittää jalkarautoja*

Miksi on niin kiire?


Onneksi kissoilla ei ole. Niillä on aikaa ihastella lumisadetta, kaivautua kainaloon ja tiristellä vaan.


Pian on vuosi kulunut siitä, kun aikuiselämääni tuli ensimmäinen oma kissa.
Hyvä niin.